Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt nuorisokulttuuri toi 1940-luvulla muhineen rock'n'roll-musiikin pintaan 1950-luvulla. Yhdysvalloissa käden ali pyörittiin villisti tyttöjen kellomekoissa ja poikien vahatuissa vesikampauksissa. Uudenlainen vapauden tunne ja boogie woogie saapuivat Elviksen ja muiden 1950-luvun rokkareiden mukana myös Suomeen.
Myöhemmin 1950-luvun boogie woogiesta kehittyivät vakiotanssi jive ja 1980-luvulla urheilullinen rock'n'roll.
Tällä hetkellä boogie woogiea tanssitaan lähinnä Euroopassa.
Boogie woogiea tanssit kun yökerhon DJ soittaa old fashion -rokkibiisejä, mummon levyltä kaikuvat fifties-klassikot, Agentsit hellivät kansaa rautalangalla, tanssilavalla kuulutetaan jive-biisi tai kun musiikin määritteenä on neo-swing.
Wikipedia:
englanniksi
suomeksi
Lisätietoa lajista
World Championships Boogie Woogie 2015 Final Fast
Rock'n'Rollin ja jiven saatua rasitteekseen tiukat koreografiat ja säännöt alettiin 1980-luvulla lähinnä Saksassa haaveilla vanhasta rock'n'roll-tanssista, jossa ei ollut koreografioita ja jossa musiikin tulkinta oli tärkeintä. Nimeksi tälle uudelle/vanhalle lajille annettiin boogie woogie.
Boogie woogie on paritanssi, jota tanssitaan alkuperäiseen rhythm'n blues- ja swing-pohjaiseen rock'n'roll-musiikkiin kaikilla musiikinnopeuksilla ja avoimessa tanssiotteessa. Tanssiminen perustuu ns. vapaaseen vientiin. Oleellista on musiikkiin eläytyminen, improvisointi ja tulkinta.
Nykyään boogie woogie on hyvin suosittua niin kilpatanssina kuin sosiaalitanssinakin Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa. EM- ja MM-kilpailuja järjestetään säännöllisesti vuosittain.
Vuonna 1995 Suomen Tanssiurheiluliitto hyväksyi boogie woogien mukaan kilpatanssiperheeseen omaksi erillislajikseen. Kilpailuissa tanssitaan synkopoitua rhythm'n blues- ja swing-pohjaista musiikkia, kahdella eri musiikin nopeudella, hidas kierros ja nopea kierros. Musiikin nopeus vaihtelee luokkatason mukaan. Koska tanssittava musiikki tulee pääosin 50-luvulta, on koko esiintyminen pukeutumista myöten tuon ajan tyylistä.