Collegiate Shag on hauska ja energinen paritanssi, jota tanssitaan avoimessa ja lähikontaktissa keskinopeaan ja nopeaan swing-musiikkiin. Collegiate Shag syntyi New Orleansissa 1920-luvulla ja oli nimensä mukaisesti suosittu opiskelijanuorison (college kids) keskuudessa. Villeimmillään tämä tanssi muistuttaa piirroselokuvista tuttua tyyliä, jossa ylävartalo on paikallaan ja jalat toimivat isosti pölypilven alla.
Perusaskellus on kuuden iskun mittainen ajoituksella SSQQ, kuten myös Boogie Woogiessa tai fuskussa. Collegiate Shagiä tanssit swingiin, rock'n'rolliin, suomalaiseen nopeaan iskelmämusiikkiin - kokeile jos et usko!
Vuosikymmen 1920-1930, nopea swing on pop, tanssijoita lattia täynnä ja tilaa postimerkin verran - ratkaisuksi balboa.
Balboa on swing-tanssi, joka kysyy vain vähän tilaa, mutta vaatii paljon harjoitusta jalkojen nopeuttamiseksi sekä viennin ja seuraamisen parantamiseksi. Balboa sopii hyvin swing-musiikista pitäville, mutta lindy hopin fyysistä vaativuutta vältteleville sekä viennillistä haastetta etsiville. Lajia tanssitaan pääosin kiinteässä tanssiotteessa.
Balboaa tanssit kun levylautasella kiertää swing, neo-swing tai mikä tahansa nopea musiikki.
Blues-tanssi syntyi 1900-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa. Tanssiminen perustuu koreografioimattomaan tanssiin useimmiten suljetussa otteessa hitaaseen blues- tai swing-musiikkiin. Blues on hyvin monimuotoista ja voi sisältää myös avoimessa otteessa tanssimista, tai vaikkapa soolotanssi-osuuden parin kanssa.
Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt nuorisokulttuuri toi 1940-luvulla muhineen rock'n'roll-musiikin pintaan 1950-luvulla. Yhdysvalloissa käden ali pyörittiin villisti tyttöjen kellomekoissa ja poikien vahatuissa vesikampauksissa. Uudenlainen vapauden tunne ja boogie woogie saapuivat Elviksen ja muiden 1950-luvun rokkareiden mukana myös Suomeen.
Myöhemmin 1950-luvun boogie woogiesta kehittyivät vakiotanssi jive ja 1980-luvulla urheilullinen rock'n'roll.
Tällä hetkellä boogie woogiea tanssitaan lähinnä Euroopassa.
Boogie woogiea tanssit kun yökerhon DJ soittaa old fashion -rokkibiisejä, mummon levyltä kaikuvat fifties-klassikot, Agentsit hellivät kansaa rautalangalla, tanssilavalla kuulutetaan jive-biisi tai kun musiikin määritteenä on neo-swing.
Rock'n'Rollin ja jiven saatua rasitteekseen tiukat koreografiat ja säännöt alettiin 1980-luvulla lähinnä Saksassa haaveilla vanhasta rock'n'roll-tanssista, jossa ei ollut koreografioita ja jossa musiikin tulkinta oli tärkeintä. Nimeksi tälle uudelle/vanhalle lajille annettiin boogie woogie.
Boogie woogie on paritanssi, jota tanssitaan alkuperäiseen rhythm'n blues- ja swing-pohjaiseen rock'n'roll-musiikkiin kaikilla musiikinnopeuksilla ja avoimessa tanssiotteessa. Tanssiminen perustuu ns. vapaaseen vientiin. Oleellista on musiikkiin eläytyminen, improvisointi ja tulkinta.
Nykyään boogie woogie on hyvin suosittua niin kilpatanssina kuin sosiaalitanssinakin Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa. EM- ja MM-kilpailuja järjestetään säännöllisesti vuosittain.
Vuonna 1995 Suomen Tanssiurheiluliitto hyväksyi boogie woogien mukaan kilpatanssiperheeseen omaksi erillislajikseen. Kilpailuissa tanssitaan synkopoitua rhythm'n blues- ja swing-pohjaista musiikkia, kahdella eri musiikin nopeudella, hidas kierros ja nopea kierros. Musiikin nopeus vaihtelee luokkatason mukaan. Koska tanssittava musiikki tulee pääosin 50-luvulta, on koko esiintyminen pukeutumista myöten tuon ajan tyylistä.
Maailmalla suosittu jitterbug rantautui ajallaan myös Ruotsiin, ja siitä tehtiin heti ruotsinmaanparasta, eli buggia.
Buggia voidaan tanssia joko edeten lattialla vastapäivään tai paikallaan tanssien, kyse on vain saman tanssin erilaisista murteista. Lindy hopista ja boogie woogiesta poiketen bugg perustuu puhtaasti tavallisiin kävelyaskeliin. Haastetta tuovat nopeasti etenevät monimutkaisetkin kuviot, tytön säännöstelty askellus kaikenlaisine vaihtoehtoineen sekä musiikin tempon vaihtelevuus.
Buggia tanssit kun kajareista kajahtaa heavy-slovarit Gary Mooren ja Billy Idolin tapaan, discossa vipatetaan top-10 pop- ja discobiiseihin, Suomi-Pop-baari tarjoaa parhaitaan, tai kun bändi soittaa suomalaista ja ruotsalaista iskelmää.
Bugg on yksi käyttökelpoisimmista rock'n'swing-tanssilajeista yökerhoissa ja biletyksessä.
Alkeet: Ryhmä on tarkotettu erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille. Näillä tunneilla nautitaan musiikista, liikkeestä ja yhdessäolosta. Ryhmän mukaan edetään rock`n swing lajien (esim. bugg ja fusku) liikkeisiin ja askeleisiin, kohti paritanssin ihanuutta.
Annetaan kaikille mahdollisuus edetä omien taitojen mukaisesti. Tunnille saa ottaa oman avustajan (maksutta) mukaan.
Mukaan tarvitset vesipullon, sisätossut/jalkineet ja liikkumiseen soveltuvan vaatetuksen. Tunnit suunnitellaan aina ryhmän mukaan.
Swing Juniorz
Alkeet: Kurssi on tarkoitettu tanssista kiinnostuneille kouluikäisille nuorille. Kursseilla opettelemme seuran lajeja (fusku, bugg, boogie woogie). Et tarvitse mukaasi omaa paria, sillä tunneilla toimii parinvaihto. Tälle kurssille osallistuaksesi et tarvitse aiempaa tanssikokemusta, sillä lähdemme lajin kuin lajin alkeista. Ryhmässä edetään rauhalliseen tahtiin ja opetus suunnitellaan lapsille ja nuorille sopivaksi.
Jatko: Kurssilla syvennetään jo opittuja taitoja. Harjoitellaan haastavampia kuvioita sekä hiotaan tekniikka-asioita. Ryhmään osallistuaksesi sinun olisi hyvä osata kustakin lajista vähintään perusteet. Opetus on suunnattu kouluikäisille lapsille ja nuorille. Osallistuaksesi et tarvitse omaa paria, sillä kurssilla on parinvaihto.
Fusku
Fusku on suomalaisten oma rock'n'swing-tanssi. Se muotoutui 1950-luvulla jiven pohjalta suomalaiskansalliseksi, mutkattomaksi lavatanssiksi. Sitä tanssitaan tanssilavoilla edelleen jiven rinnalla.
Fuskun ulkoasu vaihtelee Suomessakin paikkakunnittain ja maakunnittain. Se on mukavan helppo ja kaikessa yksinkertaisuudessaan monipuolinen tanssi, jonka avulla omaksuu mutkattomasti ja huomaamatta rock'n'swing-tanssien viennin ja seuraamisen sekä tanssin liikkeen. Fuskussa on sama askellus kuin foxissa (hidas-hidas-nopea-nopea).
Fuskua tanssit miltei musiikkiin kuin musiikkiin, olkoon se swing, rock'n'roll, soljuva ja letkeä suomalainen iskelmä tai kotimainen menobiisi.
Lihaskuntotunnilla kehittyy kestävyysvoima, liikkuvuus ja kehonhallinta. Harjoitukset tehdään pääasiassa kehonpainoa hyödyntäen. Mukaan et tarvitse kuin vesipullon ja pyyhkeen sekä halutessasi jalkineet.
Ohjaaja ottaa vastaan erilaisia toiveita kurssin sisällön suhteen ja antaa myös tarvittaessa vinkkejä oman asennon hallitsemiseksi niin tanssilattialla kuin arjessa.
Lindy hop
Lindy hop on 1900-luvun vaihteesta alkaen tanssittujen erilaisten tanssien yhdistelmä. Lajia tanssi ensimmäisenä Amerikan musta väestö Harlemin jazz- ja swing-klubeilla. Suurelle yleisölle laji tuli tutuksi Hellzapoppin'-elokuvan (1941) myötä.
Lajina lindy hop on sama kuin nimellisesti enemmän tunnettu jitterbug, jota valkoinen kansanosa tanssi 1940-luvulla big bandien kulta-aikana.
Lindy hop on Amerikan swing-tanssi, joka kuuluu likipitäen yleissivistykseen. John Travoltan sanoin: Let's do lindy.
Lindy hopia tanssit kun kesän viinijuhlia siivittää swing, Imatralla soi big band -musiikki, Porissa jazzataan, hissimusiikkina hekumoi Frank Sinatra tai mainoksen taustoittaa tunnelmallinen jazzbiisi.
Lindy hop on afroamerikkalainen paritanssi, joka alkoi kehittyä 1920-luvulla mustien keskuudessa Amerikassa. Musiikki, johon lindy hopia tanssittiin, oli swing. Amerikan kansallistanssiksikin kutsuttu lindy hop oli varsinainen muotivillitys vuosina 1935-1940, jolloin tanssi kehittyi ammattimaiseksi estradiviihteeksi New Yorkin Harlemissa (Cotton Club- ja Apollo-teatterit). Mustat tanssivat lindy hopia keskuudessaan ja tärkeimpänä tanssipaikkana oli Savoy Harlemissa.
Kun valkoiset 1930-luvun loppupuolella innostuivat lindy hopista, he alkoivat kutsua sitä jitterbugiksi. Tästä tanssista kehittyi 1940-luvulla suurien massojen suosion saavuttanut jive, joka oli siis nimensä mukaan yksinkertaistettua lindy hopia.
Swing-musiikin jäätyä muun viihdemusiikin jalkoihin 1950-luvulla lindy hop unohtui suurelta yleisöltä vuosikymmeniksi. Se oli kuitenkin jättänyt jälkeensä perillisiä.
Amerikassa näitä olivat mm. St. Louis shag, balboa, east coast swing ja west coast swing. Euroopassa vahvimmin kehittyivät jälkeläiset, joita kutsutaan nimillä jive, rock’n’roll ja boogie woogie. Näiden kansainvälisten rock'n'swing-tanssien lisäksi jokaisella kansallisuudella on oma, hieman toisista poikkeava rock'n'swing-tanssinsa esim. suomalaisten fusku, ruotsalaisten bugg ja norjalaisten folk swing.
Lindy hopin uusi tuleminen Euroopassa alkoi 1980-luvulla Ruotsista. Muutamat asiasta innostuneet tanssijat alkoivat etsiä swing-tanssin juuria. He löysivät ensin jitterbugin ja sitten alkuperäisen lindy hopin. Tällä hetkellä lindy hopin harrastus on voimakkaassa kasvussa Pohjoismaissa, Englannissa ja Saksassa. Säännöllistä ja järjestäytynyttä kilpailutoimintaa on ollut vuodesta 1987 ja ensimmäiset lajin MM-kilpailut järjestettiin vuonna 1995.
Aivan viime aikoina on Yhdysvalloista kuulunut viestejä, joiden mukaan swing-musiikin ja tähän musiikkiin tanssittavan alkuperäisen lindy hopin suosio on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti. Tanssikoulut ja jazzklubit täyttyvät ääriään myöten ilta toisensa jälkeen.
I'm not interested in fame and glory. It's just that I would like others to know what a happy dance this is.Frankie Manning
Perheliikkarissa tanssitetaan koko perhe. Haetaan musiikin rytmiä ja tanssiaskelia, sekä kuunnellaan monipuolista musiikkia. Puretaan energiaa ja harjoitellaan monenlaisia motorisia taitoja. Hyvä motoriikka on kaikkien lajien perusta!
Tunnit suunnitellaan ryhmäkohtaisesti, ohjaaja käynyt liikuntaleikkikoulu ohjaajakoulutuksen (sekä täydennyskoulutuksen) ja tunnit suunnitellaan sen pohjalta.
Tunnille tullessa mukaan on hyvä ottaa vesipullo ja joko sisätossut tai paljaat varpaat ja liikuntaan sopivat vaatteet.
Tanssiniloa koko perheelle!
Rockabilly
Rockabilly on swing-tanssiperheen uusimpia jäseniä. Rockabilly on vapaasti viety paritanssi, jota tanssitaan 50-luvun tyyliseen nopeaan ja nopeahkoon rockabilly-musiikkiin. Rockabilly-tanssin tärkeimpinä elementteinä voidaan pitää rentoa "rock" -meininkiä ja asennetta, muodoltaan näennäisen miehekästä vapaata vientiä, joka iskulle tehtävää joustoa, seuraajan rotaatio-liikettä eli ns. twistiä ja muilta osin suhteellisen vapaata askellusta. Lisäksi voidaan mainita että tanssi sujuu tarvittaessa pienessä tilassa.
Laji syntyi 50-luvulla biletanssina ja se on sitä edelleen, mutta tänään sitä harrastetaan myös itse tanssin takia ja siinä myös kilpaillaan. Rockabilly yhdistelee vaikutteita countrysta ("hillbilly"-musiikista), rhythm and bluesista ja rock and rollista. Rockabilly syntyi 1950-luvun puolivälissä ja se oli suosittua erityisesti valkoisen nuorison keskuudessa noin vuoteen 1958 asti. Tämän jälkeen tyyli jatkoi elämäänsä alakulttuurina, ilman merkittävää listasuosiota ennen 1970-luvun lopun uudelleensyntyä.
Musiikillisesti Rockabilly on hyvin nopeatempoista 2/4- tai 2/2 -tahtilajissa soitettua musiikkia. Rumpukomppi sekä länkyttävä kontrabasso antavat tunnusomaisen tavarajunamaisen rytmin. Merkittäviä 50-luvun rockabilly-artisteja olivat mm. Elvis Presley, Carl Perkins, Johnny Cash, Johnny Burnette, Eddie Cochran, Gene Vincent tai vaikkapa Buddy Holly. Uudemmista rockabilly artisteista ja bändeistä mainittakoon vaikkapa Crazy Cavan, Matchbox, Stray Cats tai viime vuosina suureen suosioon noussut The Baseballs.
1950-luvun villi ja veikeä rokkitanssi boogie woogie kehittyi 1980-luvulla Saksassa koreografioiduksi ja fyysisesti vaativaksi tanssiurheiluksi, joka saa voimaa napsakasta potkuaskeleesta ja ilmavista akrobatia-kuvioista.
Rock'n'rollia tanssit kun menevä biisi nousee energiahuippuunsa. Varoituksen sana: don't try this at home! Etenkin akrobatia-kuviot vaativat pitkällistä harjoittelua.
Steppaus oli megahitti Yhdysvalloissa jazzin ja swingin kulta-aikana 1900-luvun alusta alkaen. Suurimmmat gurut olivat miehiä, ja heidän esityksiään nähtiin useissa elokuvissa ja sittemmin televisiossa.
Swingin vallatessa jalansijaa ja tullessa suurten kansanosien suosioon alkoi kehittyä myös yhä enemmän erilaisia swing-musiikkiin soolona ilman metallivahvikkeisia kenkiä tanssittavia askelsarjoja, jotka ovat eläneet meidän päiviimme asti. Jazz-rutiinit ovat olennainen osa swing-tanssia ja yhteisiä illanviettoja.
Uusia askelsarjoja luodaan koko ajan ympäri maailman. Swing-musiikin lisäksi sarjojen vauhdittajana käytetään mm. disco-, hip hop- tai pop-musiikkia.
Soft Shoe Jazz Routines tarkoittaa ryhmässä soolona tanssittavia erilaisia maailmalta tuttuja swing- ja jazz-askelsarjoja, kuten esimerkiksi Shim Sham ja Jitterbug Stroll, tai aivan uusia askelsarjoja. Usein puhutaan myös ns. linjatansseista (Line Dances) tarkoittaen samaa asiaa. Musiikkina voi olla kaikenlainen swing-musiikki. Usein sarjat on rakennettu tanssittavaksi tiettyihin kappaleisiin. Tavoitteena on parantaa henkilökohtaista koordinaatiokykyä ja oppia uusia swing- ja jazzaskeleita. Soft Shoe Jazz Routines rikastuttaa kuin huomaamatta myös paritanssia. SSJR:n kautta saat takataskuusi entistä enemmän improvisoinnin ja musiikintulkinnan välineitä sekä varmuutta niiden tekemiseen.
West coast swing tuo raikkaan tuulahduksen suoraan Kalifornian rannikolta suomalaiseen paritanssi perheeseen. Monipuolisen musiikkinsa ansiosta tämä sensuelli ja paritanssin tasa-arvoisuutta korostava tanssi on suuressa huudossa ympäri Eurooppaa. Ergonomiansa ja sosiaalisen yhteisönsä puolesta tanssilajiin ovat tykästyneet kaikenikäiset tanssijat.
Aidoissa west coast swing - bileissä soitetaan nykymusiikin radiohittejä, hitaista lyyrisistä nopeaan popteknoon ja bluesia ja r'n'b - tyylistä musiikkia, jokaiselle löytyy varmasti jotain! West coast swingissä korostuu vahvasti parityö, Connectionista kuulet ensimmäisistä tunneista lähtien sillä tätä tanssia on rakentamassa kaksi ihmistä omilla vahvuuksillaan. Vahvasti improvisoidun tanssin taustalla jyllää silti tekniikka ja kuviot, jotka aikojen saatossa ovat virheiden ja innokkaan kokeilun kautta luoneet tuhansia variaatioita ja kokeneet vaikka minkälaisia tyylisuuntauksia.
West coast swingiä tanssitaan pääsääntöisesti käden päässä mutta myös tyypilliset lähiotteet luovat dynamiikkaa lajiin. Suoran slotinsa puolesta syntyy ohituksia, whippejä ja pyörimisiä ja monia muita vahvaa tekniikkaa vaativaa monsterikuviota ja kuviosarjaa.
Monipuolisen musiikkinsa vuoksi, laji on yksi käyttökelpoisimmista suoraan yökerhon tiukkaan biletykseen tai koti-illan hauskanpitoon.
Charleston on iloisen ja huolettoman 1920-luvun yksin tai parin kanssa tanssittava tanssi dixieland- ja ragtime-musiikkiin.
Lajina lindy hop on sama kuin nimellisesti enemmän tunnettu jitterbug, jota valkoinen kansanosa tanssi 1940-luvulla big bandien kulta-aikana.